Elämä on..

Jouduin alottamaan uuden blogin, koska en muistanu enää vanhan salasanaa :D

Toivottavasti te tykkäätte tästä..

Aattelin kertoo vähän mun mennneisyydestä, mitä on tapahtunu ja miks en oo koulussa ja mite kaikki lähti menemää vähä huonosti...

Oon tosiaa 17 vuotias nuori joka opiskelee tällä hetkellä vielä ainaki leipurikondiittoriksi mutta voi olla että haen keväällä uudestaa johki toiseen kouluun ku ei toi tunnu oikee unelma-ammatille.. Mun unelma ois olla sairaanhoitaja tai joku joka auttaa vaikeessa tilanteessa olevia ihmisiä.

Kaikki alko kolome vuotta sitte..en tiiä mikä meni pielee mutta yhtä äkkiä huomasin et jäin yksin, suurin vika oli tietenki mussa mutta se on tosi vaikee myöntää itelle!
Mutta mun tosi läheiset kaverit ¨jätti¨ mut ja ite jäin sitte kans pois siitä pikkuhiljaa..
Aluks se oli mulle ihan okei mutta mitä kauemmi olin yksin sitä paskemmalta kaikki vaa rupes tuntumaan.
Päivä päivältä elämä rupes tuntuu raskammalle ja sille et haluaisin vaan kuolla mahollisimman nopeesti!

Kukaan joka ei oo kokenu vastaavaa ei voi tietää miltä tuntuu ku joka aamu ku aukasee silmät ni toivoo et oisin vaa kuollu tai jäisin vaikka auton alle tai jtn vastaavaa..

Nyt oon päässy kotiin huomiseen asti ainaki ja sitte mul on huomenna hoitokokous jossa päätetään jatkosta ja siitä saanko tulla kotiin viikoks lomille.

Ite toivon tosi paljon että saisin tulla :)

Uskon pärjääväni mutta jos tulee semmonen olo etten pärjää niin mun täytyy roheta kertoo siitä jollekki että mut voidaan viiä takas osastolle!

Mä en oo vähään aikaan kirjottannu ollenkaa mitään, koska mun i phone jolla yleensä kirjottelen ni on viety huoltoo ja nyt pääsin vasta ekaa kertaa koneelle ni päätin heti kirjottaaa :) toivon mukaan osaan ees vähän kirjottaa oikeen ja silleen että tätä on kiva lukea! :)

Kirjottelen huomenna enemmän ja kerron miten mulla menee oikeesti!

Mulle saa antaa ideoita mistä kirjottelisin/kertoisin teille!

Iso kiitos kaikille jotka jaksaa lukea tätä! :)

-sara