Sairaslomalla heräsin siinä 10-11 aikaan ja söin aamupalan. Katsoin päivän mittaan paljon ohjelmia, tuntu tosi yksinäiselle. Joskus kävin kävelyllä ja näin ystäviä sekä toisinaan esim laitoin kuvia albumiin.Mutta illat olivat kaikista pahimpia. Ahisti ja kaikki tuntui ylitsepäätsemättömiltä. Lopulta nukahin siinä puolen yön aikaan. Eli päivässä ei ollut hirveesti sisältöä, sen takia viihdyin vanhemmilla. Mutta toisinaan nautin rauhasta ja päivistä jolloin en tehnyt yhtään mitään.
Nykyään koulun myötä mulle on tullut enemmän ohjelmaa. Herään seittämän aikaan ja syön aamupalan, lähen kouluun ja olen siellä päivästä riippuen yhestä kolmeen. Tuun kotiin ja otan päiväunet. Teen ruokaa ja valmistelen seuraavaa päivää. Illalla käyn suihkussa ja hengailen eli elän perusarkee, ainakin yritän. Se on masennuksessa tärkeetä ettei vaan jää sänkyyn (vaikka toisinaan käy niin ettei vaan ole yhtään voimia nousta sieltä)
Eli mun päivät on aika tylsiä mut onneks perhe ja ystävät tuo siihen väriä! Meillä on nyt ollu paljo juhlia ni kirjottaminenki on jääny. Oon sanonu joillekki et kirjotan paljo blogii vaikeista asioista mutta en silti kerro asioita johon liittyy joku ulkopuolinen. Haluaisin, mutta kunnioitan ihmisiä. Mun elämä ei oo helppoo mutta tiiän etten ole ainut, siinä yks voima vara että jaksaa jatkaa.
-sara
Hienot vaatteet :)
VastaaPoistaOi kiitos! :)
Poista