Tästä on kulunut nyt ehkä pari viikkoo mutta mietin silti sitä välillä. Mä siis olin helsingissä, katoin yhtä pariskuntaa jossa mies huusi naiselleen ja mietin tarviiko ne apua. Sit mulle tultiin sanomaan noin, yks tyttö joka ilmesty ihan yhtä äkkiä. Mä en ollut ees kattonu häntä päin. Mulla oli ollu tosi hauska päivä siihen mennessä mutta voin sanoa että meni koko fiilis. Miks ihmiset on noin ilkeitä?
Mä katoin vaan tarviiko se nainen apua. Halusin olla avuksi.
Mun ystävät oli siinä ja nekin ihmetteli mistä se tuli ja miks se sano niin.
Tää tyttö joka tuli mulle sanomaan ei varmaan arvannu kuinka pahasti otin itteeni. Mistä se voisi tietää mun tilanteen? Mutta miks se tuli niin sanomaan, mä toivon että sille tuli ees parempi mieli ku sai sanottua.
Jos se tyttö ois tieny kuinka arka paikka mulle on oma paino ja se miltä näytän, jos se ois tienny että mä sairastan masennusta ja oon lihonu mun lääkkeiden takia. Tai jos se ois tienny että mietin sen sanomisia kahen viikonkin jälkeen ni oisko se tullu sanomaan mulle noin?
Ainut mitä pystyin tekee siinä tilanteessa oli olla hiljaa. En halunnu/halua alentua samalle tasolle, miks ihmisiä pitää haukkua? Tai varsinkaan ilman syytä?
Mäkään en oo mikään pyhimys, on varamsti monesti tullu sanottua semmosia asioita jotka ois voinu jättää sanomatta mutta en ainakaan oo menny kenellekkään tuntemattomalle avautuun. Ehkä tässä on jokaiselle peiliin katsomisen paikka. Miettiä miten kohtelee ihmisiä tai vaikka kaupan kassan myyjää. Meistä jokainen on täällä ihminen ja jokaisella on oma historia eikä kukaan voi tietää miten yksi lause voi saada pitkäksi aikaa pahan mielen.
Tottakai tossa tilanteessa mä annoin asian olla ja näytin mun ystäville ettei se haittaa mutta tottakai se jäi mun mieleen, nyt joka kerta ku oon lähössä ulos mietin että tuleekohan joku mulle taas sanomaan? En tiedä. Enkä ees halua tietää mutta pakko vaan yrittää olla ''välittämättä'' koko asiasta vaikka se sattuu edelleen.
Mutta kiitos taas teille <3Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti