iltaa! :)

Moi kaikkille!

Tällä hetkellä makaan sohvalla ja päätin et kirjotanpa blogia ku taas edellisestä kerrasta on niin pitkä aika.
Mulle kuuluu nyt ihan hyvää, oon mummon kans kotona päivät ku äiti ja isi lähti ulkomaille, meillä menee kotona iha hyvin vaikka jännitin ekaks mite tässä käy..

Hessu rakas <3

Niin, mä lupasin kirjottaa siitä mistä mun masennus alko..

Voin olla ulkoapäin kova ja vahva, 

mutta sisältä heikko ja hutera.

Voin hymyillä leveämmin

kuin aurinko mutta samalla

hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri.

Voin sanoa että minulla on kaikki hyvin,

vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua

enemmän kuin koskaan.

Voin sanoa että ei haittaa tai ymmärrän täysin,

vaikka sisimmäsäni olisin murtunut hiekan

kokoisiksi paloiksi ja toivonut herääväni

unesta, pahasta sellaisesta.

Voin sanoa, että jaksan, 

tarkoitamatta sitä.

Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä.

Toi on aika kuvaava runo. Mun pitäs olla vahvempi ja rohkeempi että osasisn sanoa miltä tuntuu ja kui vaikeelta jotkut asiat vaa tuntuu. Mutta joo alotan kertoo mistä kaikki alko, olin ysillä eli tänä keväänä tulee kaks vuotta siitä.

Olin kaks viikko tetissä vantaalla ja olin toisen viikon mun parhaan kaverin kans jumbossa tetissä. Eli asuttiin mun tädin luona se aika. Sen jälkeen kun mun paras kaveri tuli kotiin ja jäin toiseks viikoks ite vantaalle, se aika meni hyvin! Tet-jakson jälkeen oli syysloma ja lähin turkuun toiselle tädille. 

Sieltä tullessa kysyin kavereilta että missä ne oli ja ne sano olevansa jumbossa jonne minäkin olin menossa ku äiti ja isi oli sielä. 

Ne sano et ne soittaa mulle kohta mut ne ei koskaan soittanu, sillo ihmettelin onko ne loukkaantunu jostain. Annoin asian olla koska helposti ku lupaa soittaa jollekki ni se unohtuu jos on muuta tekemistä.

Sen jälkeen tapahtu kaikkee, porukat lähti ulkomaille, mun ystävä jäi pois yläasteelta, koulu ei menny kovin hyvin.
Lopulta päätin että en rasita enää ketään, rupesin liikkuu koulussa yksin, menin tunnilta tunnille. En enää menny kavereitten luo. Aattelin että en halua pilata niitte fiilistä.
Lopulta mun kaverit kerto äitille, olin niille vihanen mutta annoin sen anteeks ja sillo saatiin sovittua kaikki :) luulin että nyt helpottaa mutta ei, aina vaa tuntu et on vaikeempaa ja vaikeempaa.
Taas mun kaverit kävi sanomassa kuraattorille ja siitä vasta vihanen olinki, aattelin että en anna ikinä enää niille anteeks mutta nykyää oon niille kiitollinen että ne teki niin <3
Sen jälkeen elämä helpotti ku oli joku aikuinen kelle puhua mutta ku jouduin yläasteen jälkeen lähtee vantaalle kotiin niin se oli liian iso muutos.
Mutta nyt oon käyny kellokoskella ja käyn edelleen viikonloppusin ja tästä tää elämä lähtee rullaa vaikka välillä on vaikeita hetkiä!
Kaikki jotka lukee tätä ja jos on oma elämä vähä huonossa kunnossa ni mulle voi tulla puhuu tai sanokaa jollekki aikuiselle!
Koska sit ku saa apua ni elämä lähtee menemään ylämäkeen!  Uskokaa pois! :)
Mutta haluan kiittää kaikkia jotka on tukenu mua ja mun ystäviä jotka jaksaa mua aina, sekä mun perhettä! <3 KIITOS!
Jos haluaa että kerron omasta masennuksesta enemmän ja suoraa ni tulkaa vaikka facebookissa kysymää, en kumminkaa iha kaikkee viitti täällä netissä jakaa..


                                                                               

Eipä ollu kovin ilonen postaus mutta nyt mulla on hyvä fiilis! :) Tossa kuvassa oon mä mollemmissa mutta muutama vuos välissä!
Ihanaa, viikonloppuna kotiin tulee mun sisarruksia ja mun täti! :) Täytyy perjantaina leipoo sen kunniaks jtn ..
Mutta tässä tää postaus ja ketellaan taas! :) Kommatkaa jos tulee mieleen jtn tai uusia postaus ideoita! :)