Miks masentunutta vältellään?

Oon jo pitkää halunnu kirjottaa tästä aiheesta mut jotenki en oo uskaltanu. Haluun tähän alkuun heti sanoa että jokainen joka on mun vierellä edelleen ni oon tosi kiitollinen ja onnellinen siitä! <3

Oon monen kuullu sanovan että ei halua olla masentuneen lähellä koska pelkää että sairastuu itse. Toisaalta ymmärrän mutta joskus se tuntuu pahalle. Ei tämä sairaus ole kuin rutto joka leiviää kuin kulo valkea. Mä teen kaikkeni ettei kukaan saa "vaikutteita". 

Jos mietin oman sairauteni alkua niin autoin niin paljon kuin pystyin ystäviä, joilla ei ollut helppoa. Siinä näin kuinka ne satuttivat itseään ja kun oma olo rupesi olemaan ylitsepääsemätön huomasin että satuttamisella tunsi itsensä eläväksi. Koin huonoa omaa tuntoa kun yritin ystäville sanoa että aina löytyy toinen ratkasu mutta toimin itse samoin.

Toisaalta myös aattelin et jos mä satutan itseäni niin muiden ei tarvitse ja ajattelen edelleen mutta toisaalta järki sanoo ettei se mene niin. Minä en voi koko maailman huolia ottaa kannettavaksi vaikka kuinka haluaisin. 

"En tiiä jaksanko nähä kun oot vähän ahistavaa seuraa" Olen tuonkin kuullut usein, mun tarkotus ei ole saada tapaamisissa masentunutta ilmapiiriä. Mutta miksi ihmiset sitten kysyy ja käskee kertomaan miten oikeasti menee? Olen masentunut. Tiedän sen, miksi jotkut kohtelee mua sitten huonommin kuin tervettä ystävää. 

Haluan olla joku päivä vahva ja itsenäinen. Jokainen kumminkin tietää että ystäviä täytyy olla lähellä. Heille voi kertoa kaiken, nauraa yhdessä, itkeä yhdessä. Ei tarvitse piilotella omia tunteita. 

Mutta kumminkin mun ympärillä on tosi iso suoja muuri jonka lävitse harva näkee. "Esitän" vahvaa ja iloista, miksi? 

En halua menettää ketään sairauteni vuoksi. En halua et mut muistetaan paskana ystävänä joka ei osaa nauttia mistään. Mua pelottaa kertoo totuus enkä tiedä mistä se tulee. 

Mä en osaa ajatella että tärkeimmät läheiset pysyy vierellä tuli mitä tuli. Mietin joka kerta kun näen jotain, olkoon ystävä tai perheen jäsen niin miten käyttäydyn tai mitä uskallan sanoa. Olen niin monesti joutunut pettymään ja kuulemaan jälkikäteen että taas se vaan puhui masennuksesta. Mutta ihanat ihmiset yrittäkää ymmärtää, masennus on yhtä mukana kulkeva sairaus kuten esimerkiksi diabetes. 

En kumminkaan halua tällä tekstillä pahottaa kenenkään mieltä. 

-sara-