Kerroin viimeksi teille vähän aikaa sitten että oon ihan hyvä laulamaan niin samaan syssyyn on myös luontevaa kertoa että olen myös ihan hyvä leipomaan.
Mä oon tietyllä tavalla perfektionisti koska jos mun leipomukset ei näytä just siltä miltä haluan ni mulla menee heti hermo ja sillon on päästävä röökille. Ja siinä tilanteessa ei auta vaikka kuka sanoisi että se näyttää hyvälle. Okei on totta että yleensä aina pidän omia leipomuksia rumina mutta ei sitä osaa antaa itselleen kiitosta. Tottakai joskus olen ilonen että jokun onnistuu mutta silloin sen pitää kyllä olla täydellisen näköinen ja makunen.
Tuntuu kamalalta kertoo missä on hyvä koska tuntuu ettei semmosta aluetta ole missä onnistuisin mutta ainakin saan joka kerta positiivista palautetta leipomuksistani. Eniten tykkään leipoa makeeta ja varsinkin jotain pientä näpertämistä ni ah! Se on ihanaa vaikka nyt lääkkeiden takia kädet tärisee yllättävän paljon tarkoissa asioissa.
On kivaa leipoa myös kaverin kanssa koska siinä saa enemmän ideoita ja uusia näkemyksiä mutta kaikki pienet näperrykset teen mielellään ite koska siinä jos käsi vähänkään ''herpaantuu'' menee koko tekeminen pieleen. Silloin on vaan parempi jos ketään ei oo lähistöllä :DD
Mutta ehkä se miks tykkään leipoa on että muille tulee siitä hyvä mieli ja se hymy mikä niiden kasvoilla näkyy on syy että teen sitä myös jatkossa.
Tekstien perusteella kuulee että tykkään miellyttää ihmisiä ja joo se on totta. Mulle on tärkeempää muiden ilo kuin oma. Haluan että mun seurassa on mukavaa ja jos pahotan jonkun mielen itelle tulee tosi paska fiilis. Ja myös täällä Louhelassa ohjaajat on sanonu mulle että ei aina tarvi miellyttää muita että joskus on paljon parempi kun on vaan sitä mitä on eikä yritä jokaisella tekemisellä miellyttää muita mutta mä haluan onnistua.
Mutta jatkoa leipomiseen, laitan loppuun kuvia joissa on onnistuneita leipomuksia. Mun yksi ahistuksen hallintakeino on tosiaan tämä leipominen, siihen saa niin laitettua kaikki ajatukset ja nauttia vain siitä mitä tekee. Ja toisaalta leipominen on ollut mun elämässä aina. Pienestä pitäen olen päässyt keittiöön mukaan ja näkemään miten ruokaa laitetaan tai miten leivotaan. Ja toinen asia joka saa hermot kiristymään on se että jos joku tulee keittiöön ja pilaa kaikki raaka-aineet. Varsinkin jos sen tekee tahalleen tai sillä asenteella että ihan sama. Tottakai ymmärrän että kaikkia ei ole luotu keittiö hommiin (esim mun pikkusiskoa). Ja kyllä kaikille pitää antaa mahallisuus mutta en osaa oikeen paremmin selittää mitä tarkotan sillä että tulee vaan keittiiöön pelleilemään ruoka aineilla ja on valmiiksi jo se asenne että tästä ei tule mitään, tehään sinne päin.
Mutta tässä muutaman (huom.onnistunut) leipomus:
<3:Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti