Yritän jatkaa! :)

Viime tekstistä sain paljon palautetta, hyvää sekä huonoa. Mietin, uskallanko enään kirjottaan, mitä jos sanominen pahenee ja romahan sen takia?
Mutta olen saanut myös tosi paljon positiivista palautetta ja ajattelin sen voimalla jatkaa! :) Kiitos kaikille kommenteista <3
Tiedän, tottakai tulee huonoa palautetta mutta luin ne kommentit itku silmässä, mitä olen tehnyt että olen ansainnut tämän?


¨Mä sanon kaiken nyt suoraan ilman et
haluan tästä mitään riitaa tai väittelyä?
Mulla itellä on tällä hetkellä tosi vaikeeta,
itseasiassa elän varmaa kaikista vaikeinta aikaa..
En halua et meijän ystävyys kenenkää 
kans päättyis sen takia et kärsin masennuksesta
kolmatta vuotta. Nyt saan sitä apua mitä oon
aina tarttenu, tarpeeks psykologeja ja 
muita ammattilaisia!
Te ootte jaksanu mua vaikka mul välillä menee
 ihan päi persettä josta oon onnelline 
ja tuun muistaa sen aina :)

Mutta tänään näin et lähittä viettää iltaa ja 
kukaa ei ees kysyny tulisinko.. Teistä
kukaan ei muistanu..Oonko niin näkymätön?
Kolome vuotta sitte ku jätittä mut välillä
ni aattelin et mä en vaa kelpaa teille 
enkä oo tarpeeeks hyvä ja hauska
että te jaksaisittte... Ekat kerrat ku jäin
pois aattelin et se on okei, ei mua haittaa
ja keksin aina selityksen miks en päässy messii..
Nyt mun selitykset rupee loppumaan ja syytän
ihteeni kui huono ja kelpaamaton ihminen mä oon
ettette tekää jaksa mua.. Kellekkää teistä en uskalla puhua
mite mul oikeesti menee tai jos en jaksa koska oon saanu
monesti sellasta palautetta et oon päättäny olla ihan
hiljaa ja olla ilone teijä seurassa.. Mut anteeks,
enää mä en jaksa! 
Tällä hetkellä mua ei kiinnosta ottaa iltalääkkeitä, itseasiassa
mua ei kiinnosta tehä yhtää mitää..
Haluun vaa kuolla nopeesti ja kivuttomasti..
Kukaa ei jäis kaipaa mua ja oon sen kans ihan sujut!
Enää mä en voi tehä itelleni mitään vaan täytyy taas painaa
pää tyynyyn ja toivoo et joku hetki ois oikeesti onnelline ja ilone!¨

Yllä oleva teksti on tekstiviesti jonka olen lähettänyt ystäville. Mä en halua kenellekään ton takia pahaa mieltä vaan haluan kertoa mitä ajattelen/ajattelin. Ystävät, vaikka en ole teijän elämässä tällä hetkellä muista teitä joka päivä ja toivon että joskus olisitte valmiita puhumaan minulle. En saa mitään tekemättömäksi mutta en ole ylpeä kaikista tekemisistäni, eikö kaikki tee joskus virheitä? Jos ette voi antaa minulle anteeksi niin yrittäkää muistaa minusta hyvät puolet. En ole koskaan halunnut kenellekkään pahaa! 

Multa kysyttii viime tekstissä et keräänkö näillä teksteillä sääliä. Ni mun vastaus on että en todellakaan, vaan jos on edes yks ihminen joka saa voimia jatkaa taistelua riittää mulle! Olisin siitä niin ilonen!!

Mulle on sanottu että olen yli kiltti ihminen, en tiiä pitääkö paikkaansa. Äiti, hoitajat ja sukulaiset on sanonu että mun pitäs olla ¨tervellisesti itsekäs¨. En tiiä mitä se tarkottaa, en osaa ajatella itteäni ekana vaan aina toisen parasta. 

Mun tekis niin mieli kirjottaa täällä mun hoitokokouksesta ja mitä siellä päätettiin mutta joudutte oottelemaan hetkisen koska kaikki ei oo vielä varmaa niin en uskalla julkasta niitä vielä :) Kiitos jälleen <3