Ajattelua..

''Ajattele , että saisit nyt soiton , jossa kerrotaan että
paras ystäväsi olisi kuollut . Miltä se tuntuisi ?
Et pystyisi enään ikinä sanoa hänelle , kuinka
paljon häntä rakastatkaan . Kaikki kokemuksenne
yhdessä olisi enään muisto mielessäsi . Kaikki...
...ympärilläsi kaikki muistuttaa sinua hänestä . Voit enää vain syyttää
itseäsi siitä , että et arvostanut häntä silloin niin paljon ,
kun hän vielä oli kanssasi . Miltä tuntuu , kun kaikki
suunnitelmat murskautuvat hetkessä vain ajatukseksi siitä ,
miten kiva kesästäkin olisi tullut , kun olisit saanut nauraa
kaikille tyhmille jutuille hänen kanssaan . Enää se ei ole mahdollista.''

Toi runo on niin kuvaava! Elkää kantako kaunaa kenellekkään vaan yrittäkää tehdä maailmasta parempi rakastamalla jokaista tärkeää ihmistä.

Mieti sydämessä miltä sinusta tuntuisi? Minä en haluaisi ajatella koko asiaa mutta minun täytyy, koska olen niin monesti ollut lähellä tehdä itsemurhan. Mitä jos tärkeimmille ihmisille soitettaisiin ja sanottaisiin että sara on kuollut, mitä siitä seuraisi?
Sen ainakin tietäisin että perheeni murtuisi. En hae sitä että läheisilläni oisi paha olla mutta mitä jos minulla on niin paha olo että en jaksa taistella tätä elämää vastaan, mitä jos ei vain löydy voimia taistella. Itsensä tappaminen oisi itselle helpoin asia, mutta pakko minun joskus on ajatella läheisiäni.
Silloin kun on todella paska fiilis, en mieti mitään. Ei kiinnosta.

Olen itsekäs, tiedän mutta en vain voi mitään. Minua monesti ärsyttää kun ihmiset jotka ovat syntyneet kulta lusikka suussa sanovat että ''kyllä sinä jaksat, taistele!''
Mutta en vain jaksa.
Onko pakko?
Minun mielestä ei, vaikka on itsekästä ajatella näin, se on minun ajatuksia.

Minä tiedän että tämä kirjoitus herättää paljon ajatuksia, kommentoikaa mutta olkaa ystävällisiä ja elkää haukkuko minua. En jaksa semmoista. Voi todellakin antaa kritiikkiä mutta en haluaisi haukkuja. Tämä teksti on herkkä puheenaihe itselle, pelkään julkaista jälleen kerran.

Kiitos, sara.