Mua kattoo peilist vieras ihminen,
Mä ajelehdin sinne minne tie taas vie.
On niin helppo valehdella itselleen,
Et mul on kaikki hallus.
Siihen on vaikee vastata. Mun mielestä vahva ihminen on joka ei välitä muitten kommenteista vaan tekee niin kuin itse haluaa, ei ole itsekäs mutta päättäväinen. Sekä hän saa näyttämään kaiken helpolta. Hänellä on paljon ystäviä ja sukulaisia. Hänen ei tarvitsisi väitellä jokaisesta asiasta vaan olisi ihan oma itsensä. Ei pelkäisi ihmisten mielipiteitä.
Samalla hän pystyisi pitämään ystävää pinnalla jos ystävällä olisi vaikeaa. Hän auttaisi muita ja olisi heidän tukenaan aina, ei ikinä lähtisi viereltä.
Onko tommosia ihmisiä olemassa? Minä uskon että on.
Parhaat muistot tekee kipeet,
Pyörii päässä enneku kaikki menee pimeeks.
Ite olen kaukana siitä. Toivon että jonain päivnä voisin sanoa että ¨olen vahva, selvisin todella vaikeasta ajasta.¨ Vielä ollaan kaukana siitä. En ees näe valoa tunnelin päässä.
Se on syvältä myöntää itelle että eteen päin parantumisessa ei olla menty yhtään. Joskus kun uskottelet itselle että kaikki on jo hyvin, tulee iso takapakki ja huomaat että samassa pisteessä ollaan jälleen. En enää tiedä miten nousta uudelleen ja uudelleen.
Miten maailmasta löytyy niin ilkeitä ja pahoja ihmisiä jotka haluavat vain toisille pahaa? Mun ymmärrys ei riitä siihen.
Ja kaikki tunteet voi turruttaa,
Pitää sisäl eikä antaa kuoren murtua.
Tottakai olen itsekkin ja monesti pahoittanut jonkun mielen mutta pyrin aina siihen että mun ympärillä olisi paljon ihmisiä, kaikista rakkaimat. Minulle on aina tärkeintä että läheiset voi hyvin, voisin antaa henkeni ihan kenen puolesta vaan! Pyrin itse tekemään maailmasta parempaa mutta se on vaikeaa, haluaisin poistaa maailmasta pahan.
//sara//
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti