Jaksaminen..

Miten saa ihmisen jaksamaan huomiseen? Mitä parempaa siellä voi olla? Kuinka kauan jaksaa uskoa parempaan jota ei kumminkaan tule?

Kumpa hyvään jaksaisi aina uskoa. 

Nyt olen huomannut että viihdyn enemmän omalla kämpällä mitä kotona sillä siellä kukaan ei hauku/valita. Saan olla just niinkuin haluan, tehdä mitä jaksan. 

Koti on kumminki mulle se missä kaikki rakkaimmat asuvat. Täällä on ihmisiä joita rakastan. Mutta joskus se mitta vaan tulee täyteen. 

En halua että saatte kuvan että en välitä kotona olosta mutta nyt kun oma vointi on huonoa toisten kommentit satuttaa kolme kertaa enemmän mitä jos mieli on hyvä. 

Voin sanoa että olen muutenkin herkkä ihminen mutta kun minulle sanotaan tai kommentoidaan otan kaiken itseeni. Tiedän että se on suuri ongelma ja haluaisin siitä eroon mutta en tiedä onnistunko koskaan. Vai tarvitseeko minun? 

Nyt päässäni pyörii pelkkiä kysymyksiä johon en löydä vastauksia, haluaisin löytää mutta olen niin heikko että kaikki ovat hukassa. Pelottaa. Ahdistaa. Tekisi mieli satuttaa. Tuntuu että ansaitsen sen.