Isoja asioita

Huups, sori en oo vähään aikaan kirjotellut mutta on ollu niin ''kiire'' ja aina kun kirjotan haluan tehä sen huolellisesti enkä kiireellä.

Mulla oli tosiaan perhepalaveri/verkostopalaveri tai no miten sen nyt haluaa sanoa.
Multa on kysytty monta kertaa sillä aikaa kun oon täällä asunut että voitaisiinko pitää palaveri johon kaikki voisivat osallistua mutta ennen en oo ollut siihen valmis. Tai todellisuudessa mä oon oikeesti pelännyt.
Pelännyt sitä että mitä jos joku loukkaantuu tai suuttuu mun sanomisista? En halua tuottaa kenellekkään semmoista pettymystä tai vihaa. Ainut mitä oon tän sairauden aikana halunnut on että kukaan muu ei joudu kokemaan samaa, oon halunnut suojella kaikkia.

Mutta 15.1. klo 10 alkoi palaveri johon osallistui äiti, isi, sisko ja veli. Täältä kaksi hoitajaa, mun polin hoitaja ja sossu.
Olin viikon nukkunut huonosti ja pelännyt. Oikeasti en halunnut suututtaa ketään tai varsinkaan loukata. Mua oli myös ahistanut tavallista enemmän päivä päivältä.

Ja alotin sen palaverin sanomalla että ''en oo vieläkään varma oliko tää hyvä päätös pitää koska mua pelottaa ja en halua että kenellekkään tulee paha mieli minun takia.''

Mutta nyt voin sanoa onnellisena että se meni hyvin, siis yllättävän hyvin. Lähettiin sieltä kaikki porukalla ja kaikki olivat iloisia tai no miten iloisia tollasen palaverin jälkeen ollaan.

Mutta siellä puhuttiin kuinka vaikea mun on olla rehellinen omasta voinnista läheisille. Aina kun he ovat kysyneet miten menee oon yleensä vastannut ''ihan hyvin''.
Oon liikaa halunnut suojella kaikkia olemalla epärehellinen vaikka sisällä olen voinut tosi huonosti. Se tulee edelleen automaattisesti sama vastaus vointiin mutta lupasin ''parantaa'' tapani eli olemalla rehellinen vaikka sen muuttaminen on mulle todella vaikeaa.
Puhuttiin myös siitä mitkä asiat ovat ajaneet minut tähän tilanteeseen, ei ollut helppo kertoa mutta yleensä totuus satuttaa vähemmän kun arvailu.

Mulle täytyy keksiä viikko ohjelma ettei päivät mene täysin makoiluun ja olemiseen. Okei käyn salilla säännöllisesti ja viime viikolla aloitin ''työt'' keittiöllä joten muutosta parempaan on jo tapahtunut.
Puhuttiin myös todella paljon kaikesta mutta en halua julkaista kaikkea täällä. Haluan että jotkut asiat pysyvät vain läheisten tiedossa.
Mutta voin sanoa että juteltiin myös itsemurhasta, viiltelystä yms eli oli todella rankka mutta palkitseva palaveri.

Kiitos taas kaikille, olipas ihana kirjotella teille. Ei muuta kuin palautetta tulemaan! :)
-Sara-