Masennus ystävän silmissä

Mun elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista viimesen vuoden aikana. Enemmän tuntuu että oisin hyppinyt nastojen päällä. Tein mitä tein, aina epäonnistun. Mutta yhdestä asiasta olen tositosi tyytyväinen, nimittäin ystävistä. Osa ystävistä on jaksanu ja pysyny mun matkassa koko ajan, toiset taas jääneet ja tulleet uudelleen, osa on jättänyt minut. Sain kaksi ihana ystävää vastaamaan kymmeneen kysymykseen, nämä ystävät ovat mahtavia persoonia, auttavaisia, kauniita, täydellisiä! Niitten voimalla olen jaksanut taistella. He kuuntelevat oli kello mitä vain tai sanon mitä vain. Vaikka heidänkään elämä ei ole ollut helppoa silti ne jaksavat. Kiitän siis heitä ja muitakin ystäviä jotka ovet olleen matkassa mukana, KIITOS! <3

1.Millon huomasit mussa ekoja masennus oireita? Millasia ne oli?

• Huomasin ekoja oireita ysi luokan keväällä. Ei oltu nähty pitkään aikaan ja se ero tuli tosi rajuna millanen olit aikasemmin ollu ja millanen sillon. Ennen sun nauru oli kaikunu kaikkialla ja olit aina pirtee, mut nyt olit aina hiljanen, alakuloinen eikä suhun saanu kunnolla kontaktii. Väsyit nopeesti etkä oikein jaksanu tehä mitään. Usein tuntu et vaik näytit iloiselta se oli pelkkä kuori.
• Ehkä joskus yläasteen lopussa sun iloisuuden läpi alko puskee se väsymys, koska olit jo kauan taistellu, susta tuli välillä semmone eristäytyny mutta yritit silti olla iloine ja ystävällinen kaikille.

2. Oon monesti laittanu viestiä että en jaksa enää, miltä se on tuntunu?

• Kun sä pistät viestii ettet jaksa, se tuntuu ihan kamalalta. Tuntuu et karkaisit mun käsistä pois. Varsinki nyt ku asun niin kaukana nii oon usein miettiny pitääkö mun oikeesti lähtee sun luo,et näänkö sua muuten enää koskaan.
• Tosi pahalta, siinä tilanteessa on vaikee sanoo mitään mikä auttais sun pahaan oloon. Pelkään joka kerta et nyt on se kerta ku mun sanat ei vaan riitä enää ja huomenna oot pois.

3. Mistä oot löytäny tsemppaajan roolin vaikka sulla on omiakin ongelmia?

• Sillon kun hyvällä kaverilla on vaikeeta voimat on vaan pakko löytyy jostain. Pahimilla hetkillä vaan tajuu ettei oo muuta vaihtoehtoa kun yrittää löytää ratkaisu. En mä tiiä oonko mä pystyny olee sun tukena oikeestaan niin paljpp, ku oon ollu itekki ihan poikki.
• No oon aina ollu empaattinen ja ystävällinen ja halunnu auttaa kaikkia, joten senki takii jaksan suaki tsempata :)

4. Mite oot jaksanu mua koko masennuksen ajan?

• Itekki tiiän miltä tuntuu olla masentunu ja tiedän myös ettei sillon tarvi mitään muuta nii paljoo ku semmosia kavereita jotka jää vierelle. Ei sillon pysty lähtee, enkä oo koskaan harkinnukkaan että lähtisin. Sillon vaan ku ei mun apu riitä oon yrittäny saada sulle apuu muualta.
• Välillä tottakai on raskasta, varsinki jonai iltoina ku on ite tosi väsyny ja sit pitäs yrittää piristää sua, mut en ikinä jättäis yksin ihmistä kenellä on vaikeeta! Multa voi aina pyytää apua ja tukea.

5. Kuinka raskasta se on ollu sulle itelle?

• Raskasta on ollu se et näkee miten paha olo sulla on ja tuntuu ettei pysty auttaa. Se on tuntunu tosi pahalta.
• No tos ylempänä jo mainitsin että välillä on raskasta mutta useimmiten haluun olla avuks.

Tässä huomaan kui mahtavia ihmisiä nämä ovat! Ilman niitä, mä en kirjottas tätä enää. Kirjotan huomenna viis uutta kysymystä ja vastausta tänne, muuten tästä ois tullu aivan liian pitkä. Mä en voi sanoin kuvailla kuin ihania ihmisiä mä saan pitää vierellä <3 Mulla tuli ihan tippa linssiin noita vastauksia lukiessa. Kiitos ja anteeks niille joitten mielen oon joskus pahoittanu! <3

-Sara