Ystävyys ei ole itsestäänselvyys, ei todellakaan. Tiedän paljon ihmisiä jotka ovat tosi yksinäisiä. Välillä pidän itseäni yksinäisenä.
Mulla on monta huippua ystävää. Ne on kauniita, hauskoja, luotettavia sekä auttavaisia. Jokaiselle voin kertoa kaiken. Esim. mulla on yksi serkku jonka kanssa olen ollut vähän yli vuoden tekemisissä, melkeen joka päivä. Ihana huomata että sekään ei ole "jättänyt" mua masennuksen takia.
Monelle on helpompi kääntää selkänsä ystävälle joka sairastuu. Ihan sama onko kysessä syöpä tai masennus niin ajatellaan että pääsee "helpomalla" kun jättää ystävän. Minä en ikinä voisi tehdä niin, koska tiedän kuinka iso asia on ystävän tuki. Mielummin itse kyselen joka päivä kaverilta jolla on vaikeaa miten hän jaksaa, se saattaa joitakin ärsyttää mutta haluan olla hyvä ystävä. Jos oisin jäänyt yksin niin tuskin minua olisi.
Kellokoskella ollessa näin todelliset ystävät. He kysyivät miten jaksan ja vaikka minun vastaus saattoi kestää useita päiviä he pysyivät vierellä.
Ystävät eivät koskaan vähätelleet sairauttani, pikemminkin he olivat liian huolissaan.
"Kun sinulla menee hyvin sulla on paljon ystäviä. Mutta kun sinulla menee huonosti, tiedät ketkä heistä ovat aitoja"
Toi lause kertoo minusta kaiken. Minulla on yläasteelta paljon ystäviä, ystäviä joiden kanssa olen melkeen aina liikkunut sekä perheen jäsenet ja sukulaiset ovat minulle ystäviä.
Haluan kiittää jokaista ystävää! Ilman teitä mua ei olisi. Pysytte sydämmessä aina vaikka pidetään vähemmän yhteyttä kuin ennen 💖💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti