¨Se sun blogi teksti oli ihan sika hyvä!
Oot ihan järkyttävän rohkee ku uskallat
julkaista niitä, ihan varmasti joku kokee
ton tietynlaiseks vertaistueksi ja se voi
olla sullekkin jollain tapaa terapeuttista.
Oot tajuttoman vahva ihminen ja oikeesti
ehkä epäitsekkäin ikinä! Meinasin
alkaa itkee ko luin sitä ko et päässy
sun siskon häihin ja siltiki siinä mietit
vaan että sun läheiset joutuu olla susta
huolissaan, et kertonut että sua itteä harmitti
ihan hirveesti. Ihailen oikeesti tota ku otat
sun perheen ja läheiset huomioon.
Toivon niin että tää kesä ois sysäys sun
paranemiselle ja ens kesänä kaikki
ois hyvin! Olet ihana <3¨
Oon miettiny tänään kauan, että mistä kirjottasin. Pelottaa edelleen jos mun kaikki lukiat häviää..
Aattelin kertoo itestäni vähän enemmän sekä lapsuudesta.
Olin meijän perheen kuudes lapsi, viides tyttö. Minun jälkeeni syntyi vielä kaksi sisarrusta. Toinen on poika ja viimeinen tyttö. Eli olen elänyt ison perheen keskellä, se että minulla on noin monta sisarrusta on aivan huippua! En häpeä myöntää että meitä on paljon. Aina löytyy joku jonka olkapäähän voi itkeä sekä aina löytyy juttelu seuraa.
Meillä on aivan uskomattoman hyvät välit, edelleen voin soittaa jokaiselle jos on huono mieli, aina toinen tsemppaa ja auttaa.
Pienenä mietin välillä että oisipa meitä vain muutama koska aina ei saanut mitä halusi sekä oli vaikea saada ääntä kuuluviin.
Elimme ihan normaalia lapsuutta, leikimme, pidimme hauskaa sekä riitelimme.
Nyt meitä asuu kotona enään viisi, mutta joka kerta kun kokoonnumme se on minulle tärkeintä! Aina huomaan, kuin jollain on voinut olla näin hyvä tuuri kun on saanut syntyä näin uskomattomaan perheeseen.
¨Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota.¨
-hetken tie on kevyt
Voin kertoa että minun masennus on ollut kova paikka perheelle. Jokainen on pelännyt että teen itselleni jotain perutamatonta. En huomannut sitä masennuksen alussa, mutta nyt kun jälleen asun kotona näen kuin ne ovat pelänneet. Koskaan minulle ei tultu sanomaan sitä suoraan, olin sokea. En vain huomannut. Olin niin huonossa kunnossa.
Olen halunnut aina suojella perhettäni parhaani mukaan. Teen melkein kaiken mitä he pyytävät, koska minusta on ihana katsella heidän hymyään. Se antaa minulle niin paljon.
Toivon todella etten menetä heitä koskaan, en koskaan!
Olemme puhuneet paljon toistemme luonteista, jokaisella on aivan uskomaton persoona! Toinen on huolimaton ja taas toinen on sovittelija.
Minusta on sanottu, että olen symppis, en tiedä onko se totta mutta sitä ajatellesani tulen hyvälle tuulelle.
Tästä tekstistä saa kuvan että emme tappele koskaan, vaan eläisimme täydellistä elämää. Se ei pidä paikkansa, ei alkuunkaan! Totta kai meille tulee välillä riitoja, toisinaan pahempia mutta olemme aina osanneet sopia erimielisyydet, onneksi!
Äitienpäivät, isän synttärit, joulut, sisarrus viikonloput ne kaikki on mulle tosi tärkeitä! Jokaisesta löytyy aivan huippuja muistoja, kiitos <3
Toisena minulla on ollut aivan huiput ystävät! He ovat välittäneet minusta niin paljon, että saivat minnut yläasteella hoitoon. Heistä jokainen on huippu ihminen, nyt joidenkin kanssa välit ovat tulehtuneet mutta arvostan jokaista joka on minun elämässäni sekä niitä jotka ovat jääneet jostain syystä pois.
Kolmantena haluan kiittää sukulaisiani, jokainen muisto on sydämmesäni ja mietin niitä usein.
Aina sattuu ja tapahtuu, välillä hyviä asioita ja toisinaan huonompia.
Papan kuolema, tädin ja enon kuolema, ystävien menetys, yksin jääminen ja siskoni häistä pois jääminen. Ovat olleet minulle kovia paikkoja. Pyyhin kyyneleen silmistäni, olen kokenut paljon huonoa. Pelkään paljon että menetän joskus myös rakkaat vanhempani, saattaa kulua kakskyt tai nelkyt vuotta ennenkuin he lähtevät täältä mutta en halua sitä! Se päivä tulee joskus, toivottavasti olen silloin vahvempi.
Olen myös aiheuttanut itse paljon pahaa, jokainen joka tätä lukee ja tietää että olen loukannut,haukkunut, jättänyt tai jotain muuta, pyydän koko sydämmestäni anteeksi! <3
Kukaan ei ole täydellinen, olen tehnyt elämässäni virheitä, paljon. Mutta toivon että saan kaiken joskus anteeksi.
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti