Kirjotin viimeks lapsuudesta sekä vähän enemmän perheestä.
Saan tietää kesäkuun alussa pääsenkö sosiaali- ja terveysalalle. Ois mun unelma auttaa ihmisiä!
Näillä näkymin jatkasin lukemista sairaanhoitajaks, koska haluan auttaa ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa kun minä.
En tiedä olenko siinä hyvä mutta haluan kokeilla sitä!
Auttaminen, avunanto ja avun saanti on iso asia, ihan kenelle tahansa.
Ihminen ei pärjää yksin, jokainen voi pärjätä vähän aikaa mutta pian hän tahtoo seuraa, edes jutellakseen. Tiedän kokemuksesta että yksin ei pärjää, varsinkaan masentuneena.
Tiedän sen tunteen kun seurana ovat vain seinät. Tuntuu ettei kukaan välitä, jos välittäisi niin joku kysyisi miten sinulla oikeasti menee?
Olin ysi luokalla yksin, paljon. Halusin olla yksin, koska en halunnut kenellekkään muulle vaikeaa, en minun takiani. Ajattelin silloin itsekkäästi, nyt tiedän että esim perheeni haluaa tietää rehellisesti miten voin. Mielummin niin mitä että he joutuvat itse päättelemään miten minulla menee.
Pelkään, paljon.
Tällä hetkellä minun ystäväni voin luetella yhdellä kädellä. Suurin osa on hävinnyt. Jokaisella on ollut oma syy, kaikkia en ymmärrä mutta toivon että jonain päivänä olisin niin vahva että voisin puhua kaikkien kanssa välit selviksi.
En ole vahva, en kestä jos minua haukutaan, pelkään kommenteja. Yksinkin ihminen saa minut takaisin osastohoitoon. Kukaan ei tiedä kuinka heikko olen.
Läheiseni ajattelevat että minulla menee jo paremmin, se ei pidä paikkaansa.
Sunnuntai ilta oli jälleen todella vaikea, onneksi yksi ystävästäni jaksoi kuunnella ja auttaa. Mikään ei tuntunut enää miltään, meinasin jälleen satuttaa itseäni että tuntisin edes jotain, en satuttanut.
Se tieto että näen huomenna ystäväni, piristää paljon!
Pelkään että hän sanoo ¨olet tylsä, en jaksa sinua.¨ Vaikka tiedän että hän on auttanut minua jo nyt paljon. Toivon että olen saanut edes yhden ihmisen hymyilemään, tai osaisin joskus sanoa oikeat sanat, en aina loukkaisi jota kuta. Olen huono ihminen, olen liian heikko, sanon aina väärin, en tee mitään oikein.
Siksi nykään pelkään kaikkea. Ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa, eivät voi tietää miltä minusta tuntuu.
Tästä tekstistä saa kuvan että kerjään huomiota, sitä en todellakaan tee. Jos edes joku tuntee samoin, olen onnellinen. En halua kenellekkään mitään pahaa. Jokainen teksti jonka julkaisen vaatii minulta paljon. Luen tekstin moneen kertaan, en haluais aina kirjottaa näin masentunutta tekstiä mutta se on niin iso minun elämää enkä halua enään valehella että kaikki olisi hyvin, koska se ei pidä paikkaansa.
Kiitos ja kummarrus. -Sara
Osaan samaistuu näistä ajatuksista suureen osaan:) Ajattelen, no aika samalla lailla ja tietyl tasol ymmärrän millasta toi on, en tietenkää täysin, mut jotenki. Ymmärrän sen mitä tääki päivitys on vaatinu ja kuinka hienoo on se et pystyt puhuu tästä. Oot hieno ihminen ja ihan älyttömän kaunis nainen!:) Pärjäile ja pidä unelmistas kiinni koska loppujen lopuks ne on niitä mitkä saa ottaa aina sen ratkasevan askeleen eteenpäin. Päämäärä. Mut hienoo tekstiä:)
VastaaPoistaKiitos kommentista! <3 jooo varmasti osaat samaistu tekstiin, ihana kuulla etten ole ainut joka taistelee näitten asoiden kanssa! :) Kiiitos samooin, ei olla ikinä tunnettu oikein hyvin mutta oon todella kiitollinen että kommeintoit tekstiä sekä pidät kun kirjotan! :)
Poistaeksyin sattumalta sun blogiin, ja luinkin sen sitten kokonaan läpi. pystyn niin samaistumaan moniin kertomiisi asioihin, ja ymmärrän kuinka vaikeiden asioiden kanssa taistelet ja olet taistellut! myös tuo sun hoitopaikka, kellokoski on hyvin tuttu paikka itselle sillä vietin siellä reilut 9kk tuossa yli vuosi sitten, ja nykyään käyn siellä intervalleilla ja kriisijaksoilla :)
VastaaPoistahurjasti tsemppiä ja voimia eteenpäin jaksamiseen :) ♥
oi ihana kuulla etten taistele näitten asioiden kanssa yksin vaan saan vertaistukea! ymmärrän että sinulla myös on ollut todella vaikeaa, olisi kiva jutella vaikka Facebookissa oikein kunnolla jos sinulle sopii? :) kiitos samoin, toivottavasti aurinko paistaa joskus meillekkin :) <3
Poista