sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jos mua ei olisikaan?

Voin rehellisesti sanoa että olen ja paljon!

                                            Kai meistä kaikist välil tuntuu
                                                         siltä, ettei mikään tunnu miltään



Vaikeimpina aikoina olen ollut lähellä tehdä itsemurhan ja kuten hoitajille sanoin että tekisin sen niin ettei kukaan voisi estää minua, en hakisi sillä huomiota tai sääliä mutta pääsisin täältä pois. Ei tarvitsisi taistella. Kaikki loppuisi.

Monesti toivon illalla kun laitan silmät kiinni että kumpa en heräisi huomenna ja aamulla petyn.
Tottakai mulla on elämässä paljon semmoista jonka takia en haluaisi kuolla mutta tuntuu että enemmän on niitä joiden takia kannattaisi lähteä viimeiselle matkalle.

Joskus kun mietin ni tuntuisko ihmisistä jotka vihaa mua ni pahlta jos kuolisin?




Silloin kun kellokoskella yritin itsemurhaa en suunnitellut sitä. Tein sen spontaanisti ja tiedän että tekisin sen myös nytkin. Joskus toki mietin miten sen tekisin mutta en mitään päivämääriä tai kellonaikoja. Ja voin myöntää että on helottavaa kun tietää että on mahdollisuus päästä täältä pois jos elämä käy liian vaikeaksi.

Oonko miettiny miltä muista se tuntuisi? No olen! Joka toinen hetki oon sitä mieltä että en halua tärkeille ihmisille niin paljon pahaa mutta mua on pyydetty olemaan itsekäs joten toisaalta silloin mietin vain omaa parasta ja mitä minä itse haluan.
Tosi ristiriitasta.

Haluan uskoo että jossain vaiheessa mun elämässä tapahtuu jotain hyvää. Mä en osaa sanoa kauan jaksan sitä ''hyvää'' odottaa mutta koetan vielä. Mä elän tällä hetkellä päivä kerrallaan, en voi enkä pysty miettimään esim. kahden viikon päähän.

                                         Elämä välil on, ja siks sitä pelätään
                                                  No mikä muu ku kuolema tääl varmaa oisikaan


Mä myös tiedän sen että melkeen kaikki riippuu musta itestäni mutta jos joka hetki tulee paskaa niskaa ni kuka sitä jaksaa kovin kauan?

Mä en ole tekemässä itelle mitään nyt enkä toivottavasti koskaan. 

Mä en halua aiheuttaa tällä tekstillä kenellekkään pahaa mieltä mutta kirjotan vain miltä musta tuntuu. Viime päivitys oli ääretömän suosittu ja mua jännittää mitä tästä tykkäätte.
Te ette arvaa kuinka paljon mulle merkkaa että saan palautetta, tuun siitä tosi iloseks joten kiitos kaikille!


<3-Sara






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti